Lukijalta: Vaaroja Toivalantiellä

Niilo Puhakka

Kolmen eri järjestön edustajat kirjoittivat koulumatkojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä (SS 1.9).

Tutkimusten mukaan jalan ja pyörällä kuljetut koulumatkat parantavat oppilaiden lihasvoimaa ja kestävyyttä sekä pienentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Aktiivisesti koulumatkansa kulkevat lapset ovat aikuisena fyysisesti aktiivisempia kuin moottoriajoneuvoilla autoilla kouluun kulkeneet.

Kirjoituksen mukaan jo ekaluokkalaiset voisivat pyöräillä kouluun, jos liikenneympäristö on turvallinen.

Onnellisia ovat ne perheet, joiden lapsilla on turvallinen koulumatka. Kaikilla ei ole niin hyvin.

Olen vuosia seurannut koululaisten kulkemista Toivalantiellä.

Vaarallisin paikka on rautatiesilta pimeinä talviaamuina. Tie kapenee toista metriä, mutta siitä ei liikennemerkeillä varoiteta.

Alle metrin levyinen kevyen liikenteen koroke on auraamatta ja ajoradalta auratut lumet ovat vielä lentäneet sinne.

Pienet koululaiset polkevat umpilumessa horjuen ja autoja ohittaa puolen metrin päästä. En ymmärrä näitä autoilijoita.

Turvallisuutta voisi parantaa laittamalla sillalle 20 kilometriä tunnissa nopeusrajoituksen, kaksi katuvalolamppua ja kapenevan tien merkit.

Lamput voisi asentaa vaijeriin molemmin puolin siltaa olevista valopylväistä.

Mitään ei kuitenkaan tehdä, koska ely-keskus ja Siilinjärven kunta säästävät kulujaan. Jotain voisi tapahtua, jos koululaisten vanhemmat ottaisivat asian ajaakseen.

Toivalantie laskee molempiin suuntiin Myllypurolle. Isot pojat polkevat kovaa käsittä ja kännyköitään vielä räpläten. Pienet kulkevat seassa kuka missäkin reunassa.

Jos iso ajaa pyörällä lapsen päälle, lapsi voi loukkaantua vakavasti tai jopa kuolla. Toivottavasti mitään vakavaa ei satu kenelläkään.

Jos sattuu, sanotaan, että olipa huonoa tuuria. Tilanne on päinvastoin. Vuosien ajan on ollut kymmeniä kertoja hyvää tuuria, kun mitään vakavaa ei ole tapahtunut.

Keskustelu