Sivulauseet: Seurasydämen sykkeen tuntee

Jenni Kivioja

Jenni Kivioja

Minulla on ollut ilo ja melkoinen etuoikeus päästä näkemään aitiopaikalta laajalti siilinjärveläisten ja maaninkalaisten urheiluseurojen toimintaa viimeisen parin vuoden aikana.

Parasta on ollut huomata, että näillä paikkakunnilla tehdään pyyteettömästi ja täydestä sydämestä hommia yhteisen hyvän eteen.

Tämä ei ole itsestäänselvyys.

Sellaisiakin tarinoita olen toisaalla valitettavasti päässyt todistamaan, että ”talkoolaisia” palkataan kisajärjestelyihin tai yleisseuralla ei ole moneen vuoteen puheenjohtajaa, eikä jaostoihin löydy mistään uusia aktiiveja mukaan.

Vallitseva maailmanlaajuinen pandemia ei tähän ole ollut syynä, vaikka mennyt vuosi on ollut takuulla haasteellinen jokaiselle urheiluseuralle lajista riippumatta.

 

Monipuoliset taidot on hyvä perusta, mitä tahansa tulevaisuudessa tekeekään.

En ole vielä löytänyt vastausta, miksi jotkin seurat saavat hommat pyörimään, kun taas joillakin toiminta jostain syystä tökkii.

Kaikilta löytynee kuitenkin intohimo ja rakkaus sekä lajia että seuraa kohtaan.

Olen alkanut epäillä, onko se aitoa?

Ehkä osasyynä lienee se, että kun innokkaita vetäjiä ei löydy tarpeeksi, iso kuorma kasautuu vain yhden henkilön harteille.

Määräänsä enempää ei kukaan jaksa pidemmän päälle kannatella, vaikka seura olisi kuinka tärkeä tahansa.

Työtaakan alle saattaa joskus unohtua, mitä varten kaikkea tehdään.

  On rikkaus saada harrastaa. Se luo pohjan myös huippu-urheilulle. Seurojen merkitys on siksi suurempi kuin osaamme ehkä välillä ymmärtääkään.

Kynnys lajin pariin astumiselle halutaan pitää matalana ja usein kokeilemaan pääsee ilmaiseksi, eikä monessa lajissa aloittaminenkaan ole omista välineistä kiinni.

Harjoituksissa opitaan lajin ohella myös vuorovaikutustaitoja sekä kohtaamaan onnistumisen riemua ja pettymyksen tunteita.

Nykyajan hektisessä maailmassa valitettavasti myös kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta. Omista harrastajista halutaan pitää tiukasti kiinni, ja se on ihan ymmärrettävää.

Toivoisin kuitenkin, että yhteistyötä tehtäisiin laajemmin ja myös yli lajirajojen. Monipuoliset taidot on hyvä perusta, mitä tahansa tulevaisuudessa tekeekään.

Sekin on palkitsevaa, kun tehty työ näkyy toisaalla. Siitä pitäisi osata yhtä lailla olla ylpeä.

Niin kuin elämä muutenkin, myös seuratoiminta antaa ja ottaa. Tehtyjä talkootunteja ei lasketa. Seuraväellä on aito halu tarjota laji parhaimpine puolineen harrastajille, ja paras palkinto tehdystä työstä on nähdä ilo ja riemu osallistujien kasvoilla.

Nyt näyttää jälleen onneksi siltä, että yleisöä saa alkaa ottaa mukaan urheilutapahtumiin. Seuraa voi tukea paitsi kannustamalla myös käymällä paikan päällä kioskilla ostamassa vaikka kupin kahvia ja sen kuuluisan mokkapalan.

Annetaan sydänten sykkiä seurojen puolesta, ja tehköön seura kaltaisekseen.

 

Kirjoittaja on Uutis-Jousen juokseva urheilutoimittaja.

Kommentoi