Mielipide: Köyhänkin perheen lapsi haluaisi Särkänniemeen

Kuinka lähteä nuoren kanssa kesälomareissuun, kun rahat menevät laskuihin? Tiina Örn

Marjo Keinänen

Kesä on ihmisen parasta aikaa, koulut ovat ohi ja loma alkaa lapsilla ja nuorilla. Uimarannat, sup-laudat ja piknik-herkut kutsuvat.

Kahviloiden kautta kulkien kuluu kesäpäivä leppoisasti, ostetaan torilta mansikoita ja jäätelöt. Suomen luonto houkuttelee reissuun, useat kotimaan kohteet kuten huvipuistot ja kylpylät tulee kierrettyä kesän aikana.

Kaikilla ei ole näin. Monet nuoret ovat yksin, miettivät mistä saisi rahaa edes bussilippuun.

Koska pullot oli jo viety, eikä kesätöitä löytynyt mistään paikasta, rahaa ei yksinkertaisesti ole. Moni nuori putoaa pois kaveriporukasta, ja syrjäytyy hitaasti, sillä nuorelle köyhyyden leima on iso häpeä.

Ei haluta sanoa kavereille liian usein, ”en pääse, ei ole rahaa”. Tällä hetkellä istuu moni nuori yksin huoneessaan ja katsoo luokkakavereiden postauksia ja snäppejä sosiaalisessa mediassa, kateutta peitellen ja kyyneleitä nieleskellen.

Painaen ”tykkää” jokaiseen nauravaan kesämökki-, kylpyläreissu- ja huvipuistokuvaan.

Sillä kahvilaan uponneella summalla valmistaisi viikon ruoat.

Lapsiperheköyhyys, pienituloisuus, vähävaraisuus, rakkaalla muttei rikkaalla lapsella, on monta nimeä. Nimi ei kuitenkaan lasta pahenna, eikä varattomuus ole ikinä lapsen vika.

Lapsi ei koskaan ole ansainnut osaansa perheen talousahdinkoon, vaan elämä kuljettaa. Tasapainoinenkin talous voi romahtaa tuhannesta syystä ja täysin yllättäen, elämä kun on arvaamatonta.

Retkeilyt lähialueella ja piknikit puistossa, telttailut sekä luontokohteet, kuulostavat jopa ilmaiselta kesäpuuhalta, eikö vain?

Paitsi jos perheessä useampikin lapsi, vanhempi mahdollisesti yksinhuoltaja, lomautettu, yrityksensä menettänyt, työttömyyden kohdannut. Mikään ei ole halpaa, kun kaikki raha mikä tulee myös menee, raha ei riitä edes perustarpeisiin joka kuukausi.

Silloin liikkuminen julkisillakin on kallista. Kaikilla ei ole koko perheelle polkupyöriä, joilla taittaa matkaa. Sillä kahvilaan uponneella summalla valmistaisi viikon ruoat.

Kesämökin viikkovuokra on suurempi kuin monen perheen tuloista käteen jäävä osuus. Siis koko kuukaudeksi, ruokaan ja laskuihin. Silloin perheen yhdessä oleminen ja läsnäolo, ilmaiset iltakävelyt ja kaikki se oikeasti tärkeä on aika arkea. Ja sehän on ihanaa se.

Ei lapsen kesälomaa rakenneta huvipuistoista taikka kesämökeistä, vaan tutusta yhdessä olemisesta. Kyllä sellainen riittää, eikö riitäkin?

Toki riittää. Selviytymiseen, ihmiseksi kasvamiseen. Vähällä selviää ja samalla oppii ettei kaikkea voi saada. Nöyryys, kiitollisuus, elämän yksinkertaisuus ja kauneus, siinä on siemenet hyvään elämään. Mutta nuoruus on myös isoja unelmia, pieniä haaveita, vahvoja tunteita ja kokemuksen nälkää.

Se lapsi tai nuori jää paitsi yhteenkuuluvuuden tunteesta, haaveilee kertaluontoisesta kokemuksesta tai elämyksestä, joka on itsestäänselvyys jokaisena kesänä toiselle lapselle. Vähävarainenkin lapsi saa toivoa joskus isoja ja mahdottomia, oli se sitten vesipuistopäivää tai festariviikonloppua.

Vähävarainen teini saa haluta edes kerran sinne Särkänniemeen ystäviensä mukana tai risteilylle perheen kanssa.

Vaikka nuoret tarvitsevatkin eniten juuri niitä arkisia asioita bussilippuineen ja lähikaupan lahjakortteineen, jotta voivat viettää kesäiltojaan kaveriporukan mukana vapaasti liikkuen, he myös tarvitsevat haaveita, unelmia ja yhteenkuuluvuutta.

Siilinjärvi

Kommentoi