Aira Roivaisen vieraskynä: Yli sata vuotta sitten Pöljän kylä kihisi vihapuheesta, kaunasta ja turhautumisesta

Aira Roivainen

Vihaisella puheella on historiassa valmistettu tietä toisinajattelevien vainoille.

Suurlakon aikana 1905 Siilinjärven rautatieasemalla kansantuomioistuin tuomitsi virasta eroetuksi ja asuinpaikaltaan karkotettavaksi Kasurilan kansakoulun opettaja Vilho Alhojärven.

Opettaja pakeni henkensä hädässä Kuopioon ja pystyi palaamaan työhönsä vasta useiden kuukausien pakoilun jälkeen.

Paikalliset olivat pitäneet häntä Venäjän santarmilaitoksen ilmiantajana, ”ohranan kätyrinä”.

Sama kiihkeys oli sitten nähtävissä vaalitilaisuuksissa, joita järjestettiin ennen 1907 eduskuntavaaleja.

Pöljältä on säilynyt kuvaus vanhasuomalaisten vaalitilaisuudesta Puustellin tuvassa. Tuohon aikaan oli tyypillistä, että väki meni kuuntelemaan vastapuolenkin puhujia, olihan luvassa jotakin virkinettä pitkiin talvi-iltoihin.

Vaalitilaisuus jouduttiin keskeyttämään, kun perustuslaillisten paikallinen napamies, Pyykankaan Jussi, eli Juho Savolainen tuli paikalle.

Pöljän torpparikylällä perustuslaillisten ja sosiaalidemokraattien inho vanhasuomalaisia kohtaan johtui siitä, että vanhasuomaiset koettiin Venäjän myötäilijöiksi ja torpparivapautuksen vastustajiksi.

Vaalitilaisuus keskeytyi yleiseen hässäkkään. Kukaan ei kuitenkaan tiettävästi loukkaantunut.

Vihaisella puheella on historiassa valmistettu tietä toisinajattelevien vainoille.

Torppari Taavetti Kuosmanen meni kesäkuun alussa 1916 tarkastelemaan suoviljelystään Hökösellä.

Joku ampui häntä suolla selkään metsän piilosta, eikä syyllistä saatu koskaan selville.

Murha saattoi olla pelkkää kyläläisten pitkällistä kaunaa, mutta pelkään pahoin Kuosmasen lopulta kuolleen vihapuheeseen.

Torpparit olivat odottaneet 1907 vaalista lähtien, että he saisivat lunastaa raivaamansa maat omiksi. Uudistus ei ollut edennyt. Pöljälläkin isännät koettivat häätää torppareitaan, mutta väliaikainen lainsäädäntö esti häädöt.

Taavetti Kuosmanen oli ahkera torppari, joka raivasi uutta maata Pöljän Osuuspankin lainalla ja luotti tulevaisuuteensa ja isäntäänsä.

Ympärillä kihisi torpparikylän kateus, kauna ja turhautuminen, jota sosiaalidemokraattinen lehdistö vielä lietsoi.

Joskus ajattelen, että murhaaja ei uskaltanut käydä käsiksi isäntiin, vaan valitsi ”isäntien kellokkaan”. Laukausta Hökösen Surmasuolla voi tulkita myös vuoden 1918 sisällissodan enteenä.

Pettymys, kauna ja köyhyys poltti pannun pohjaan pikkukylällä vähän ennen kuin muualla.

Kasurilan kansakoulunopettaja Vilho Alhojärvi karisti paikkakunnan riidat ja epäsovun jaloistaan vuonna 1910.

Hän oli toiminut vuodesta 1907 Siilinjärven työväenyhdistyksen aktiivina. Alhojärvi muutti Kotkaan Hovisaaren kansakoulun opettajaksi.

Hän toimi punaisten hallinnossa kapinan aikaan.

Tämän vuoksi Alhojärvi joutui toukokuussa 1918 teloitettavien riviin. Tarinan mukaan hänet otettiin kuitenkin pois rivistä ja lähdettiin viemään takaisin vankeuteen.

Silloin paikalle saapui tuntematon suojeluskuntalaisten ryhmä, joka vangitsi ja teloitti opettaja Alhojärven.

Siilinjärvellä liikkui vielä 1970-luvulla huhu siitä, että opettajan kävivät ampumassa siilinjärveläiset suojeluskuntalaiset, joilla oli kaunoja häntä kohtaan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva historianopettaja

Kommentoi