Sivulauseet: Selfie-kulttuuri on sitä, että aiheesta riippumatta ruutuun on saatava myös oma naama – mutta haittaakse?

Jussi Kumpulainen

Jussi Kumpulainen

Teimme pienellä porukalla historiateoksen Siilinjärvellä vuosina 1980–2000 toimineesta tanssi- ja keikkapaikka Huvikummusta.

Kirjaa varten pyysimme Huvikummun kävijöiltä valokuvia. Niitä tuli paljon.

Jossain vaiheessa kirjaa taittaessa kiinnitin huomiota siihen, että valokuvien kohteet olivat lähes poikkeuksetta Huvikummussa esiintyneitä artisteja ja bändejä. Itse kävijöitä näkyi vähän.

Ei ollut riehakkaita yhteiskuvia tanssilattialta saati pihamaalta. Harmi.

Voihan se olla, että kävijät eivät vain kehdanneet niitä omia nuoruuskuviaan lähetellä, mutta olen näkevinäni tässä myös pienen eron nykyajan selfie-kulttuuriin.

Jos 80-luvulla haluttiin ottaa kuva Dingon keikalta, otettiin kuva Dingosta lavalla ja kirjoitettiin kuvatekstiin ”Tässä kuvassa on Dingo keikalla Huvikummussa.”

Siinä se.

Jos kuva otettaisiin nyt, kuvateksti kuuluisi jotakuinkin näin: ”Tässä kuvassa on minä ja ystäväni Huvikummussa. Taustalla näkyvä bändi on Dingo.”

Syntyi selfietä edeltänyt hittitermi: peilikuva.

Joskus netissä kiersi kuvapari, johon oli aseteltu vierekkäin ensimmäinen Kuun pinnalla kävellyt ihminen Neil Armstrong ja nuori nainen, joka otti itsestään kuvaa peilin kautta.

Armstrongin kohdalla oli teksti ”went to the moon, took 5 photos” ja naisen kohdalla ”went to the bathroom, took 55 photos.”

Oikeasti Kuussa taidettiin ottaa enemmän kuin viisi kuvaa, mutta idea lienee selvä.

Maailmanhistorian ensimmäisen selfien otti tiettävästi yhdysvaltalainen harrastelijakemisti ja valokuvaaja Robert Cornelius vuonna 1839.

Helsingin Sanomien mukaan (HS 1.12.2013) Suomen ensimmäinen selfie otettiin mahdollisesti viisi vuotta myöhemmin Turussa. Asialla oli Henrik Cajander, jonka omakuva löytyy Turun museokeskuksesta. Tekniikkana oli silloinen dagerrotypia.

Selfie-kulttuuri räjähti 2000-luvulle tultaessa, kun nettiin perustettiin nuorten suosimia yhteisöpalveluita, kuten IRC-Galleria, johon sai ladata omia kuviaan.

Tuolloin ei tosin puhuttu vielä selfieistä. Vaikka ensimmäinen Nokian kamerakännykkä tuli markkinoille jo kesällä 2002, oli monen nuoren vakiovaruste vielä pitkään joululahjaksi tai synttärilahjaksi kinuttu suloinen, pieni digikamera.

Harvassa kamerassa oli kääntyvää näyttöä, joten ratkaisuksi keksittiin räiskiä kuvat peilin kautta. Syntyi selfietä edeltänyt hittitermi: peilikuva.

Itseäni selfiekulttuuri ei haittaa. Toki se voi aiheuttaa turhaa vertailua ja joillekin myös ulkonäköpaineita, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden kokeilla ja rakentaa omaa identiteettiä.

Selfiellä voi myös viestiä ja muistuttaa omasta olemassaolostaan. Minä olen juuri tässä ja juuri näin, ja minulla on siihen myös oikeus.

Kirjoittaja on Uutis-Jousen vastaava toimittaja

Kommentoi