Sivulauseet Mitä veisit mukanasi neljänkymmenen vuoden päähän?

Uusimman avaruusteleskoopin supertehokkaiden kameroiden ottamat kuvat ovat yltäneet ennätyksellisen kauas menneisyyteen, lähestulkoon maailmankaikkeuden alkuhetkiin saakka, ja se jos jokin on todella huimaa.

Tämä palautti ajatukseni vanhaan ajatusleikkiini: mitä ottaisit mukaasi menneisyyteen, entä tulevaisuuteen?

Joskus me ihmiset pohdimme ja muistelemme mennyttä; voi kun oli silloin osannut varoa sitä, tai eipä olisi missään nimessä pitänyt tehdä tuota.

Minä puolestani olen aika ajoin pohdiskellut, mitä ottaisin mukaani jos oikeasti voisin palata sanotaan vaikkapa neljänkymmenen vuoden päähän, vuoteen 1982?

Se saisi olla vain sellaista, minkä jaksaisin kantaa mukanani, jotain minkä avulla pärjäisin ja jolla turvaisin tulevaisuuteni.

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika.

Tupsahtaisin siis tähän päivään 28.7.1982 vain vaatteet ylläni ja se, minkä jaksaisin kantaa. Jostain syystä yllättävän usea, jolle olen tämän kysymyksen esittänyt, on pettyneenä kertonut ettei hän keksi, mitä ottaa mukaan.

Pitkällisen pohdintani antama ratkaisu on jutun lopussa.

Entäpä jos pääsisikin tulevaisuuteen neljänkymmenen vuoden päähän, vuoteen 2062, mitä sinne kannattaisi ottaa viemisiksi?

Tämä onkin hieman kimurantimpi pohdintatehtävä, koska emme voi tietää, mitä tuolloin on tapahtumassa (tämä muuten vihjeeksi koskien tuota menneisyyteen menemistä).

Tulevaisuuteen olisi tietysti hyvä ottaa jotain sellaista, mikä on todennäköisesti hävinnyt neljässä vuosikymmenessä, tai sellaista, jonka arvo on kasvanut tai ainakin pysynyt ennallaan.

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika. Viimeisten parin vuoden historiaa ajatellen, pystymme tuskin mielikuvituksen avulla luomaan kaikkia mahdollisia ennusteita noin pitkälle tulevaisuuteen.

Jos ottaisin tulevaisuuteen mukaan kultaa, ei sen rahallinen arvo välttämättä olisi edes nykypäivän tasolla. Neljäkymmentä vuotta sitten se maksoi noin 40 prosenttia vähemmän kuin nyt, mutta oli vuosituhannen vaihteessa jopa 75 prosenttia halvempaa kuin nyt.

Platinan hintakehitys näyttää vakaammalta, otan sitä niin paljon kuin jaksan kantaa (ja pidän peukkuja).

Menneisyyteen kuljettaisin jotain paljon, paljon kevyempää. Vain yhden A4 -paperiarkin taskuuni taitettuna ettei mahdollinen keskikesän myrskytuuli repäisisi sitä hyppysistäni heti kättelyssä.

Arkkiin (ja ehkä varmuudeksi vielä käsivarteeni tatuoituna) olisi kirjoitettu koko seuraavan 12 kuukauden lotto -pelin voittonumerot.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija