Ootteko mokannu ikinä kauppajonossa? En minäkään, ennen viime viikonloppua. Huh huh nimittäin. Hikikarapalot nousee otsalle ja jalat puutuu ihan jo muistellessa sitä takana kiemurtelevaa, kasvavaa porukan paljoutta. Onneksi oli mukava myyjä, joka sanoi että muista hengittää, ei mitään hätää. Siinä piippailtiin minun sekoiluja muutama tovi ja kädetkin oli jo tuskasta märät. Ja se häpeän määrä. Tulispa salama ja tappais, toivoin.
Menin häpeää kohti ja nostin ryhtiäkin. Hei, kukaan ei kuollut, ehkä tästä selvitään, ajattelin ihan tunteiden vastaisesti. Joo vähän kuolin henkisesti kun häpäisin itseni, mutta kuka muistaa huomenna. No ei kukaan.
Meinasin perua lapsen synttärijuhlat, kun en saanut siivoojaa palkattua pikaisella aikataululla. Hävetti, kun on sotkua ja pölyä. Tunne edellä tähänkin asiaan töytäisin, niin kuin on tapana. Hävettää eli pakenen eli perun kaiken. Jokuhan saattaisi tuomita. Tuomitsen itse itseni, ennen kuin muut ehtii.
Järjellä ajateltuna pikku pölyt ei haittaa, ei se lapsi niitä muista. Vaan miltä tuntui, kun koko suku pötkötteli pienellä sohvalla kakkukahvien kermana. Riemukkaalta, hän näytti tunnemittarista myöhemmin.
Miettikää! Tunnemittarista. Oispa meilläkin ollut sellainen jo pienenä. Voisi vaan osoittaa emojia, joka kuvaa omaa fiilistä.
Jos nousit aamulla ylös sängystä, sinua ohjasi joku tunne.
Jos väität muuta, valehtelet tai olet psykopaatti.
Moni haluaa ajatella, että oma päätös tai valinta on pelkästään rationaalisen prosessin tulosta. Tämä ei pidä paikkaansa. Arjen päätöksentekoa ohjaavat tunteet ja kokemukset.
Usein ihmiset toimivat tunneyllykkeitä vastaan. Toisinaan se on viisasta. Jos fakta puhuu sen puolesta, ettei jotain päätöstä kannata tehdä tunteen perusteella, niin hyvä juttu.
Suuret filosofit keksivät, että järki on tärkeämpi kuin tunteet ja sillä samalla kaavalla mennään nyky-yhteiskunnassa. On supersiistiä olla viileä ja tunteeton. Tunteellinen on tyhmä ja lapsellinen. Noloa!
Jos ei ole tunteita, ei ole myöskään toimintaa. Tunteet antavat ihmisille toimintayllykkeen. Tunteet ovat tahdosta riippumattomia. Toimintayllykkeeseen sen sijaan ihminen joko tarttuu tai sitten ei. Ongelmissa ollaan, kun ollaan sitä mieltä, että jotkut tunteet ovat pahoja tai kiellettyjä. Tunteet ovat tarpeellisia. Jos esi-isiä ei olisi pelottanut, oltaisiin kaikki pedon padassa eikä tässä ja nyt.
Päiväkodissa tunnemittarin käytön lisäksi kerrotaan, että kyllä saa olla vihainen tai surullinen, kaikki on joskus. Sitten pohditaan, mikä on sopiva tapa tuntea tai purkaa tunnetta. Vaikka suututtaa, tavaroita ei heitetä eikä rikota. Selitetään miksi. Koska toista voi sattua ja voi tulla paha mieli.
Tunteita täytyy tuntea, että voi toimia joko yllykettä mukaillen tai vastaan.
Mieti itsesi kaupan kassalle. Paljon ostoksia. Jono kasvaa ja sinulla kortit leviää lattialle. Porukka puhkuu ja puhisee kun on kerrassaan kiire.
Tuntuuko missään? Jos ei, suosittelen kertaamaan tunnetaitoja.
Kirjoittaja on ylitunteva alisuorittaja.