Kesän korvilla kuntaan, yrityksiin ja yhdistyksiin ilmestyy joukko uusia, innokkaita ja nuoria työntekijöitä. Osalla on työuraa takanaan kesä tai kaksi, osa on ensimmäistä kertaa ihan oikeassa työpaikassa.
Nykyisessä kiireisessä ajassa olemme tottuneet siihen, että asiat hoituvat helposti ja nopeasti – kuten aina ennenkin.
Ja jos matkaan tuleekin mutka, tiskin toisella puolella ei ollakaan entiseen tapaan tilanteen tasalla, nousee verenpaine. Mittari raksuttaa ja kiire on kova.
Aika on rahaa ja elämän on juostava.
Tekee mieli antaa palautetta. Vähän napauttaa. Osoittaa nuorelle paikkansa. Eihän elämä helppoa ole!
Mutta verenpaineen noustessakin on syytä muistaa tavat. Ojentaminen, töksäyttely, jupina tai pahimmassa tapauksessa huutaminen eivät ole oikeita tapoja kohdata uusi työntekijä.
Työelämässä on jo riittävästi arvokasta työtä tekeviä ihmisiä, jotka pelkäävät kohtaamisia – kun koskaan ei voi tietää, mitä vastapuolen suusta tulee.
Itselle merkityksetön ärähdys voi olla toiselle päivän, kuukauden, jopa koko kesän pilaava kokemus.
Vanha sanonta on, että p***a valuu alaspäin. Samoin epäystävällisyys kasautuu, patoutuu ja aikanaan purkautuu kohti syytöntä.
Kokeilkaamme siis ystävällisyyttä.