"Nuorilla on yllättävän kova tarve kertoa kaikki maailman tarinat" – Uutis-Jousi hyppäsi illaksi Walkers-auton kyytiin

Suvi Eskola tähyilee, näkyykö Vuorelan S-Marketin pihassa tuttuja. Jussi Kumpulainen
Jussi Kumpulainen

Jussi Kumpulainen

Nuorisotyöntekijä Suvi Eskola ja ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Jaana Niiranen pakkaavat joulukuisena torstai-iltana kahvia ja pullaa huomiota herättävällä tavalla teipattuun asuntoautoon Semppiksen pihassa.

Hetken ihmettelyn jälkeen auton takaosaan saadaan valot ja lämmitys, ja matka voi alkaa.

Niiranen ottaa tuulilasin näkymästä kuvan ja lataa sen nuorisotoimen Instagram-tilille: Wauto on liikkeellä.

Wauto pyörii kylillä keskiviikko-, torstai- ja perjantai-iltaisin.

Nuoret voivat lähettää viestiä ja pyytää Wautoa tiettyyn paikkaan. Usein sitä pyydetään linelle eli linja-autoasemalle, jonka odotustila menee kiinni kuudelta.

Sinne Eskola kurvaa nytkin. Parin minuutin odottelun jälkeen sisään nousee yläkouluikäisistä koostuva poikaporukka.

Vauhti on kova, juttua riittää ja meno on varsin reipas.

– Ollaan menossa johonkin rippikoulutapaamiseen. Missä on seurakuntatalo? pojat kyselevät.

– Päästäänkö me lehteen? Ota meistä kuva! kuuluu huuto, kun selviää, että kyydissä on toimittaja.

Artuksi esittäytyvä 14-vuotias nuori mies sanoo olevansa kavereidensa kanssa Wauton vakioasiakkaita. Pojat sanovat, että Wauto on hyvä juttu. Saa ainakin ilmaiset kahvit.

Jos Wautoa ei olisi, mitä olisitte nyt tekemässä?

– Varmaan hakattais tuolla toisiamme, kuuluu vastaus.

No, se oli vitsi.

Pojat sanovat, että Siilinjärvellä ei iltaisin ole liikaa nuorille tekemistä.

Eivätkä he paljoa vaadi.

– Paikka, joka olisi iltakymmeneen auki ja siellä voisi istua, Arttu sanoo.

Ja plussaa olisi, jos siellä ei olisi valvontaa.

Niinpä niin.

– Eikö olisi mukava, jos me oltaisiin siellä myös, Jaana Niiranen kysyy.

– Ei. Tai no, olisihan se silleen mukava, pojat tuumailevat.

Nuorisotalo Semppis on auki myös iltaisin. Mutta siellä ei saa juoda energiajuomia, pojat sanovat.

– Lupaan tarjota teille energiajuoman heti, kun juoksette maratonin, Suvi Eskola heittää.

Hetken tarinoinnin jälkeen pojat nousevat ja lähtevät kohti seurakuntataloa.

– Kiitos kahvista! kuuluu ovelta.

Suvi Eskolaa hymyilyttää.

– Tuo on ihanaa, kun nuoret aina kiittävät.

Yläkouluikäiset Roni (vasemmalla), Miiko, Valtteri ja Arttu halusivat kuvansa lehteen. Pojat pyörähtivät Wautossa kahvilla linja-autoaseman pihassa. Jussi Kumpulainen

Lienee paikallaan korostaa, että Wauto ei ole poliisiauto, joka kiertää kylillä vain vahtimassa ja kyttäämässä mahdollisia ongelmanuoria.

Eikä Wautossa nuoria lokeroida muutenkaan. Ei ole mitään ongelmanuoria.

On vain nuoria. Kuten äskeiset pojat.

– On tärkeää, että Wautoon uskaltaa tulla sellaisena kuin on. Ei meidän nähden tietenkään voi mitä tahansa tehdä, mutta ehkä nuorilla on sellainen luottamus, että me emme ole mitään pahoja aikuisia, vaan haluamme nuorten parasta, Eskola sanoo.

Walkersin tärkein tehtävä on antaa mahdollisuus hengata hetki turvallisessa ympäristössä. Sille on tarvetta.

– Nuorilla on yllättävän kova tarve kertoa kaikki maailman tarinat, Eskola sanoo.

Joskus, tai aika usein joutuu vähän suodattamaan. Kun tarinat lähtevät lentoon, vastuu jää kuulijalle.

Sitten on se ammatillinen puoli, jota nuorisotyöntekijä ei voi unohtaa.

– Esimerkiksi reilusti alaikäinen nuori vetää rehvakkaasti tupakan, ennen kuin nousee autoon. Toki on mukavaa, että kokee olevansa tervetullut sellaisenaan. Mutta kun ammatillisesti pohtii, niin...

Walkers-autoa pyydetään usein Siilinjärven linja-autoasemalle. Jussi Kumpulainen

Wautossa tarjotaan nuorille alkukartoituskyselyä. Palkaksi saa limpparin.

– Saamme vähän dataa siitä, missä nuoret aikaansa viettävät. Yllättävän paljon nuoret hengailevat ”ihan vaan jossain”. Nuorisotilat eivät ole kaikille se juttu. Moni tyytyisi vähempään: lämmintä ja pistorasia, että voi ladata puhelinta, Eskola sanoo.

Matka jatkuu Hamulan koulun pihalle, jossa on hiljaista.

– Se aina vaihtelee, missä väki on. Joskus ABC:lla. Siellä oli joskus vähän häiriötä, joten nuoret tekivät yhteistyössä säännöt, miten siellä kuuluu olla.

Vuorelan S-Marketin pihassa on myös hiljaista. Jäämme odottelemaan.

Eskola pohtii, miten lähelle nuorten ydintä on nuorisotyössä mahdollista päästä.

– Vaikea kysymys. Sen aistii, jos on jotain, mitä aikuisilta halutaan piilottaa. Joskus on vaikeaa olla se inhottava aikuinen, joka puuttuu asioihin. Monen nuoren kohdalla energiajuoman juominen voi olla murheista pienin. Silti siihen joutuu puuttumaan.

Mukavasta aikuisesta tuleekin se, joka puuttuu asioihin. Meneekö siinä luottamus?

– Se voi mennä hetkellisesti. Mutta parasta on se, että nuoret tulevat aina takaisin. Parasta luottamuksen rakentamista on se, että nuorelle ei käännä missään tilanteessa selkäänsä. Se voi olla nuorelle uusi kokemus, että aikuinen on edelleen mukava, vaikka nuori pöljäilisi mitä.

Eskola pohtii, että nuoret ovat tottuneet siihen, että heitä ohjataan ylhäältä. Kielletään sitä, käsketään tätä.

– Mutta nuorisotyötä tehdään nuorta puolustaen, samalta tasolta.

Joskus on vaikeaa olla se inhottava aikuinen, joka puuttuu asioihin.

Suvi Eskola

Jutustelu keskeytyy, kun mies koputtaa sivuikkunaan. Nuorisotyötä Jyväskylässä tekevä mies tunnisti auton.

– Halusin vain sanoa, että teette hyvää työtä, hän huikkaa.

Instagramiin tulee viesti, jossa toivotaan Wautoa taas linen taakse. Mutta nyt ollaan hetki Vuorelassa.

Kohta Wauton ohi lipuu henkilöauto, josta moikkaillaan. Auto jää parkkiin, neljä nuorta miestä kävelee kohti Wautoa.

Savon ammattiopistossa opiskeleva ja koulun asuntolassa asuva nelikko on lähtenyt kauppareissulle. Lapinlahdelta kotoisin oleva Jesse Korhonen tunnisti Wauton ja houkutteli kaveritkin kahville.

Asuntolalla on mukavasti tekemistä, kuntosali ja sauna muun muassa, mutta joskus tulee lähdettyä kylille pyörimään.

Eskola ja Niiranen aloittavat leppoisan jutustelun. Eskola mainostaa nuorisotaloa, jonne voi myös tulle viettämään aikaa.

Ikkunaan koputetaan taas. Jyväskyläläinen nuorisotyöntekijä ojentaa ikkunasta pari energiajuomaa.

– Jaksatte valvoa näitä nuoria.

Parkkipaikan toisessa päässä alkaa olla liikehdintää. Autoista purkautuu nuoria yksi kerrallaan. Niiranen ja Eskola lähtevät jutuille.

Nämä ovatkin tuttuja, entisiä nuorisotilanuoria. Eräs nuori nainen huomaa Niirasen ja juoksee halaamaan. Parasta palautetta työstä.

Kun kuulumiset on vaihdettu, on aika lähteä takaisin kohti Siilinjärven keskustaa.

Savon ammattiopistossa Toivalassa opiskelevat Jesse Korhonen (vasemmalla) ja Pauli Simonen täyttivät kyselylomakkeen, kun palkaksi luvattiin kokista. Oikealla Suvi Eskola. Jussi Kumpulainen

Wauto on Siilinjärvellä tammikuun loppuun. Sen jälkeen se jatkaa matkaansa muihin itäsuomalaisiin kuntiin.

Se on harmi, sillä kokemukset ovat hyviä.

– Olisi huippua, jos Siilinjärvellä olisi mahdollista panostaa tällaiseen myös jatkossa. Kuopiohan ostaa Walkers-auton omakseen, Jaana Niiranen kertoo.

– Tällä tavoittaa nuoria ihan eri tavalla. Auto on tarkoituksella tehty mielenkiintoisen näköiseksi, jotta nuoret kiinnostuvat. Ja kun kynnys on saatu matalaksi, alkaa juttuakin tulla.

Viimeinen etappi on linja-autoasema, jossa pyörähtää vielä muutama poika.

Sitten auto takaisin Semppiksen pihaan, kuorman purku ja kirjaukset.

Seuraavana päivänä uudestaan.

Aseman Lapset ry:n projekti

Walkers-auto

Walkers on Wheels 2 on Aseman Lapset ry:n hanke, jossa kehitetään liikkuvaa nuorisotyötä.

Kunnat saavat vuorollaan käyttöönsä liikkuvaksi kohtaamispaikaksi muutetun matkailuauton, Wauton.

Autot on teipattu huomiota herättävästi. Siilinjärvellä olevan auton lempinimi on Tiikeri. Auto tuli Siilinjärvelle lokakuussa.

Autossa on aina vähintään kaksi aikuista, joista toinen kunnan nuorisotyöntekijä. Toinen voi olla hanketta varten koulutettu vapaaehtoinen aikuinen.

Nuoret voivat pyytää Wautoa tiettyyn paikkaan sosiaalisen median kautta. Wautossa on tarjolla kahvia ja juttuseuraa.

Wauton avulla on tavoitettu yli tuhat nuorta. Monet ovat sellaisia, jotka eivät muuten käy esimerkiksi nuorisotiloilla.

Kommentoi