"Jos jollain ei ole kaveria, täytyy kysyä haluaisiko", sanovat päiväkotikaverukset Severi ja Juulia

Severi Heikkinen ja Juulia Happonen sanovat, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkeihin. Jussi Kumpulainen
Jussi Kumpulainen

Jussi Kumpulainen

Vaikea kysymys.

4-vuotias Severi Heikkinen ja 5-vuotias Juulia Happonen pohtivat, että millainen on hyvä kaveri.

–  Daniel, Severi vastaa.

Juulia sanoo, että hyvä kaveri on Elsi. Ehkä jopa paras. Mutta millainen se hyvä kaveri on?

– Ainakin kiva, Juulia sanoo.

– Sen kanssa voi leikkiä autoilla. Ulkona tai sisällä, Severi sanoo hetken mietittyään.

Severi ja Juulia ovat Leppäkaarteen päiväkodin Kanervat-ryhmässä. Siellä kaikki ovat kaikkien kavereita.

– Tällä viikolla ollaan hiihdetty. Hiihdin neljä lenkkiä. Minulla on sellaiset sukset, missä on hirven kuva, Severi kertoo.

Juulia kertoo, että päiväkodissa pelataan myös erilaisia pelejä.

– Joskus leikitään rosvoleikkiä, elikkä yksi on poliisi, sitten rosvot menevät piiloon ja poliisi yrittää viedä vankilaan, hän kertoo.

Tähän asti Severi ja Juulia ovat nähneet vain päiväkodissa ja muiden kavereiden synttäreillä. Nyt Severi on ensimmäistä kertaa Juulian takapihalla.

Kesken haastattelun täytyy välillä karata lumileikkeihin. Juulia esittelee ylpeänä takapihalle rakennettua lumilinnaa ja maitopurkkien ja vesivärien avulla tehtyjä jäätimantteja.

Kaverin kanssa voi leikkiä autoilla. Ulkona tai sisällä.

Severi Heikkinen

Juulian äiti Katri Happonen kehuu Leppäkaarteen päiväkotia.

– Juulia oli puoli vuotta toisessa päiväkodissa ja kun hän palasi takaisin, leikit jatkuivat niin kuin ei olisi pois ollutkaan. Myös hoitajat ovat mukavia.

Severin isä Mika Heikkinen sanoo, että kavereita ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Perheellä on takanaan kaksi muuttoa, joten Severin vanhemmat sisarukset ovat joutuneet vaihtamaan koulua kahdesti.

– Siinä ne kaverit aina vaihtuvat.

– Lopulta on niin, että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta sellaista, joiden kanssa joutuu miettimään, tuleeko syrjityksi, Heikkinen pohtii.

Porukasta jättäminen on Happosen ja Heikkisen kokemuksen mukaan yleisempää tytöillä.

– Lapsetkin osaavat olla ilkeitä, Happonen sanoo.

Toisaalta lapsissa on paljon mutkattomuutta, joista vanhemmatkin voivat ottaa mallia.

– Ollaan sitten vaikka puistossa, lapset leikkivät heti keskenään myös tuntemattomien kanssa. Eikä ole väliä, onko tyttö vai poika, Happonen sanoo.

Severi ja Juulia ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan.

Entä jos ei olisi yhtään kaveria?

– Sitten pitäisi leikkiä yksin. Ei olisi kivaa. Mutta sitten pitäisi etsiä kaveri, Severi sanoo.

Miten se tapahtuu?

– Kysymällä, että haluaisiko. Minä olen kerran kysynyt, hän jatkaa.

– Yhdesti Daniel pyysi meidät päiväkodissa mukaan leikkiin. Se oli sellainen leikki, että mentiin nuotiopaikalle ja paistettiin vaahtokarkkeja ja makkaroita, Juulia puolestaan kertoo.

Ystävänpäivää varten päiväkodissa askarreltiin pusukaloja.

– Ja on laulettu ystävänpäivälauluja, Juulia kertoo.

Sitten näyttää siltä, että kaverukset on parasta päästää taas lumileikkeihin.

Severi Heikkinen ja Juulia Happonen sanovat, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkeihin. Jussi Kumpulainen

Ystävänpäivä

Maailmalla Valentinen päivällä on pitkät perinteet, mutta Suomessa ystävänpäivää ei ole vietetty kovinkaan kauaa. Se tuli kalenteriin vasta 1980-luvun lopussa. Suomalainen ystävänpäivä keskittyy enemmän ystävien muistamiseen. Muualla maailmassa ystävänpäivällä on romanttisempi sävy. Englannissa ystävänpäivää juhlittiin jo 1500-luvulla, kun tavaksi tuli lähettää nimettömiä viestejä ystäville ja salaisille rakkauden kohteille. Painettuja kortteja alettiin lähettää 1800-luvulla.

Kommentoi