Ukrainalaisia perheitä on tullut myös Siilinjärvelle kevään ja kesän aikana ja lisää tulee koko ajan.
Kun koulun lomat alkoivat, eivät varsinkaan ukrainalaiset lapset ole vielä löytäneet harrastuksiin mukaan.
– Tapahtumia on ollut jonkun verran tarjolla ja osaan on porukkaa löytänyt ja osaan ei. Kuviksen leirillä oli lapsia ja nuoria, mutta kauheasti muualla en ole kuullut olevan, kertoo maahanmuuttajien palveluohjaaja Merja Rautiainen Siilinjärven kunnasta.
Rautiainen kertoo, että harrastusvälineitä on vaatekeräyspisteessä tarjolla.
– On siellä kaikkea nappiksesta piirustustarvikkeisiin, mutta varsinaisesti ryhmiä ei ole oikein vielä muodostunut. Ehkä siinä on vielä joku kynnys lähteä, kun on tullut tapahtumia tarjolle niin äkkiä.
Ehkä on hyvä kysyä suoraan ukrainalaisilta lapsilta ja nuorilta itseltään, mitä he toivoisivat kesältä ja myös syksyltä.
Simonsalossa riittää vilinää ja vilskettä.
– Moi, kuuluu heti kun saavun nurkan takaa pihaan, jossa istuu ja puuhailee lapsia.
Paikalle saapuu myös Rautiainen, joka tuntee jo lapset, sekä tulkki Nina Zaproudina, joka aloitti viime viikolla Siilinjärven kunnan palveluksessa.
Puheen pulpatus täyttää pian pihan, lapset ovat välittömiä ja ihania. Kysymyksiä riittää kouluun lähdöstä aina polkupyöräkypäräpakkoon.
Välillä joku aikuinen käy kysymässä jotain käytännön asiaa Rautiaiselta.
Yksi ehdotuskin olisi.
– Toivoisin, että välitunnilla saisi jäädä sisälle piirtämään, eikä tarvitsisi aina mennä ulos, Juliana sanoo.
Sonja, Kristina, Juliana, Leonid, Denis ja Tolja ovat 6–13-vuotiaita. Osa on jo aloittanut koulun Suomessa.
– Toivoisin, ettei tarvitsisi vaihtaa koulua syksyllä. Olen tykännyt niin paljon olla Vuorelan koulussa, Juliana kertoo.
Tosiasia kuitenkin on, että syksystä alkaen alakoululaiset menevät Siilinjärvellä Siilinlahteen ja yläkoululaiset Ahmolle.
Vuorelan kouluihin menevät Etelä-Siilinjärven alueella asuvat.
Lapset kertovat, että päivät kuluvat nyt pääasiassa ulkona leikkimässä.
– Kotona Ukrainassa me ollaan leikitty ulkona, pelattu tietokonepelejä, harrastettu tanssia, jalkapalloa ja koripalloa, lapset kertovat.
Rautiainen kertoo, että kunta on saanut lahjoituksena 10 000 euroa, jotka on tarkoitus kohdentaa ukrainalaisten lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
– Yksi harrastus tai leiri aina yhdelle lapselle, Rautiainen täsmentää.
Tämän kuullessaan lapset innostuvat.
– Haluttaisiin uintia, jalkapalloa, voimistelua, tanssia, musiikkia, lentopalloa ja koripalloa, luettelo kuuluu.
– Ja hämähäkki-kiikku olisi superkiva tähän pihaan.
Lapset haluavat kertoa, että ovat tykänneet kaikesta Suomessa ollessaan.
– Täällä on kaikki hyvin ja normaalia.
Lapset miettivät, olisiko täällä joku keskus, jossa voisi harrastaa kaikkea mahdollista.
Sinne olisi helppo löytää.
Ja voiko harrastaa Kuopiossa, jos Siilinjärveltä ei löydy mieluista?
– Voi harrastaa muuallakin kuin Siilinjärvellä, Rautiainen kertoo.
Kun kysyn, kiinnostaako pesäpallo, joutuu tulkkikin vähän miettimään.
– Hmm, ei taida olla tuttu laji.
Perisuomalainen harrastus siis.
Pois lähtiessämme yksi pojista vetää tulkkia hihasta ja katsoo silmiin.
– Kiitos tosi paljon tuliaisista, tuollaisesta vesi-ilmapallopumpusta ollaan haaveiltu koko kesä, hän sanoo kohteliaasti.
Lisätietoa harrastustoiminnasta saa kunnan maahanmuuttokoordinaattorilta Sari Kattaiselta ja maahanmuuttajien palveluohjaajalta Merja Rautiaiselta.