Peltosirkku on sukupuuton partaalle taantunut eteläinen varpuslintulaji, jonka reviiri löytyy hennon ja vähän surumielisen laulun, sävelkorkeudeltaan laskevan laulun perusteella. Laulavat koiraat esiintyvät usein löyhissä ryhmissä, mutta mikään puhdasverinen yhdyskuntalintu peltosirkku ei ole.
Viime keväänä käynnistynyt neljäs lintuatlastutkimus ei anna paljon toivoa Pohjois-Savon peltosirkuille. Maaningan pitkäaikaiset reviirit olivat maakunnan tärkeimpiä, mutta ne tyhjenivät 2010-luvun lopussa. Siilinjärvellä ei yhtä hyviä peltoympäristöjä ole.
Peltosirkku on paahteisen viljely-ympäristön lintu. Se vaatii asuinpaikaltaan pelto-aukean avaruutta ja kevätkauden mullospeltoja, joiden keskeltä löytyy kesantoja, puu- ja kiviryhmiä sekä ojanvarsia. Nykyaikainen tuotantotapa salaojineen ja tehoviljeltyine peltoineen on yhtenä syynä peltosirkkujen katoamiseen. Peltosirkku on lisääntymiskaudellaan hyönteissyöjä, joten torjunta-aineet aiheuttavat puutetta ravinnosta.
Maatalousympäristön köyhtyminen ei ole peltosirkun romahduksen ainoa syy, mutta Suomessa ensisijainen. Muuttomatkoillaan Afrikkaan peltosirkku altistuu monenlaisille vaaroille. Peltosirkkuja pidetään edelleen Ranskassa suurena herkkuna.
Metsästys on liian helppo selitys peltosirkun katoon. Lajin elinolosuhteet ovat heikentyneet Suomessa, mutta myös talvehtimisalueilla, joilla kuivuus koettelee muuttolintuja.