keskiviikko 12.8.2020 Klaara

Kertoo, näyttää, kommentoi
Siilinjärvellä ja Maaningalla

Rakennetaan yhdessä parempia työpaikkoja

Kesälomalla laiturin nokassa on hyvä pohtia työn merkitystä elämässä.
Työ on ollut suomalaisen yhteiskunnan ihmisarvon mittari ja nyt y- ja z-sukupolvet haastavat vanhoja käsityksiä. Perinteisten ammattien kadotessa uusia työpaikkoja on syntynyt, kuten alustatalouden liiketoimintamallit, Instagram-julkkikset, online personal trainerit ja pelihahmojen vaatemuotoilijat.

Näiden joukosta löytyy myös paljon arvostettuja ”born global” -yrityksiä ja eikös meidän tulisi kasvattaa vientiä, sekä bruttokansantuotetta? Silti osa perinteisten organisaatioiden edustajista ei tunnista näitä uusia ammatteja työksi laisinkaan. Monet heistä eivät näe upean Instagram-kuvan sisältämiä Photoshop-tunteja, mutta huomaavat tämän printtimediassa. Tulisiko meidän asennoitua uudenlaiseen työhön avarakatseisemmin?

Korona on vauhdittanut internet-palveluiden kehittämistä, positiivista kaikua uutta liiketoimintaa kohtaan. Koronan varjolla on myös todettu, että meidän ei tulisi rakentaa Suomesta tasa-arvon kärkimaata. Sisäministeri Maria Ohisalon kirjoittaessa asiasta Twitterissä, useat (mies)poliitikot totesivat ykskantaan, että Suomi on täysin tasa-arvoinen.

En valitettavasti usko, että näillä henkilöillä on kokemusta toimia yrityksen korkeimmin koulutettuna henkilönä, määräaikaisena kahvinkeittäjä-sihteerinä vuodesta toiseen tai olla kivillä heittelyn kohteena koulumatkalla, siksi koska sinulla sattuu olemaan kiharat mustat hiukset.

Samasta työstä on saatava sama palkka ja ihmisiä on kohdeltava empaattisesti ulkonäöstä, iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Väitän, että edellä mainittu asia vaikuttaa merkittävästi kilpailukykyymme parhaista asiantuntijoista. Meidän jokaisen tulisi edistää asennemuutosta näyttämällä esimerkkiä omalle jälkikasvullemme. Erilainen osaaminen on voimavara ja on epä-älyllistä ajatella, että ammattitaito olisi sidoksissa ihmisen ulkoisiin ominaisuuksiin.

Mikäli pohtisin Suomeen muuttamista muualta niin vaakakupissa painaisi ensisijaisesti oman perheen hyvinvointi. Löytäisikö puolisoni hyvän työpaikan ja sopeutuisiko lapseni koulumaailmaan? Minulle olisi tärkeää, että paikkakunnalla on turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri.

Tietenkin työpaikan tulisi olla kotimaan tarjontaa parempi. Silti palkkaa tai etenemismahdollisuuksiakin enemmän pohtisin viihtymistä.
Uskon, että suomalainen ”tuppisuumeininki” ja laajahko keskusteluetäisyys ihmetyttäisivät aluksi.

Toisaalta hämmästelisin ympäristön puhtautta, kirkkaita makeanveden alueita ja kauniita mökkipitäjiä, joissa turistit loistavat poissaolollaan. Koskematonta luontoa löytyy enää harvoista paikoista maailmasta. Kaikki tämä olisi silti toissijaista, mikäli joutuisin kokemaan vihaa ja yksinäisyyttä uudessa kotimaassani.

Ladataan nyt porukalla akut täyteen aurinkoenergiaa ja rakennetaan taas syksyllä maailman parhaita eri alojen työpaikkoja. Silloin olemme vahvoilla niin kotimaisilla kuin globaaleilla työntekijämarkkinoilla.

Ulla Santti
Toivalalainen kirjoittaja opettaa Savonia-ammattikorkeakoulussa.

Jätä kommentti

*